Sonos metallicos (In finnish)

Omakustanteina julkaistuista albumeista on lähtenyt liikkeelle muutamia Tuhkimo-tarinoita, mutta myös niin mittavissa määrin surullisia tarinoita rahojen kulumisesta täysin surkean musiikin julkaisuun ja pitkäikäisistä veloista, ettei tähän julkaisuformaattiin voi julkaistua kuin hivenen skeptisesti. Oululainen Dark Flood vaikuttaisi kuitenkin nousevan Still Libertylla mukavalla tavalla kasvottomimman joukon yläpuolelle, sillä jo lyhyellä tutkimisella käy ilmi, kuinka tämä omakustanne sisältää peräti yhdeksän kappaletta ja vieläpä komeat kannetkin kaiken lisäksi, joten puhtaasti itsenäisenä albumina kohdelluksi tuleminen on enemmän kuin ansaittua. Still Liberty pitääkin sisällään lukuisia yhtyeitä mieleen tuovaa lievästi progevivahteista melodista death-metallia, jossa on alusta alkaen havaittavissa jossain määrin omaa soundia, joten katse suuntautuu nopeasti kappalemateriaaliin.

Aluksi Dark Floodin vahvasti koskettimiin ja kitaramelodioihin painottuva ilmaisu yhdistettynä jo tutuiksi tulleisiin kahden tyypin vokalisointeihin ei säväytä juurikaan, kappaleiden kulkiessa yksi toisensa jälkeen lävitse kääntämättä päätä oikein mihinkään suuntaan. Kuuntelukertojen edetessä yhtyeen sävellyskynästä alkaa kuitenkin löytyä varsinkin melodiselta, mutta myös riffien kannalta tarttuvaa puolta ja albumi alkaa elää ihan eri tavalla. Varsinkin State, Vanity‘s Ground, For My Sun, The Grief Waters ja The Waters Turn Silent sisältävät mitä mainioimpia osia. Still Liberty ei kuitenkaan sisällä juurikaan totaalisia tapporaitoja, sillä yhtyeen parhaat puolet joko räyhäkkäämpinä tai fiilistelevämpinä melodisuuksina ja riffittelyinä nousevat esille juuri ennemminkin yksityiskohdissa ja yksittäisissä osissa, kuin albumin kokonaisuudessa tai kokonaisissa kappaleissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Dark Floodin tuotos olisi huono, mutta kovin keskinkertaiseksi se jää, varsinkin yksityiskohtiin pureuduttaessa.

Dark Flood pääsi siis yllättämään myönteisesti hieman kasvottomiin lähtöasetelmiinsa nähden, vaikkei yhtye onnistukaan sisällyttämään ihan tarvittavia sielunmaisemia kaikkiin kappaleisiinsa tai albumin kokonaisuuteen. Yhtye on nimittäin huolitellut albumia paitsi kappaleiden ja ulkoasun, niin myös äänimaailman suhteen, josta löytyy sopivaa tasapainottelua, mutta on silti pakko myöntää, että tyylin huomioon ottaen soundeissa on havaittavissa hieman liikaa demomaista mahdollisuuksien puutetta, jonka toivoisi korjautuvan. Hieman vaimeampina puolina esiin nousevat esimerkiksi laulajien suoritukset. Toki sekä örinävokalisointi että puhtaat laulut ovat mukavalla tavalla musiikiin sopivaa jälkeä, mutta varsinkin jälkimmäinen jää yllättävän hengettömäksi ja muutenkin molempiin äänialoihin voisi toivoa paljon lisää särmää. Onneksi yhtyeen soitanta sentään kulkee mallikkaasti ja kun kerran sävellyksissä on onnistuneiden aineksien lisäksi potentiaalia vielä paljon suurempaan, ei Still Liberty jätä missään mielessä latteaa makua.

Still Liberty ei ole ehkä kokonaisuudessaan lajinsa mahtavimpia teoksia, mutta pääsipä tämä oululainen kokoonpano yllättämään omakustanteellaan oikein kunnolla. Jos Dark Floodin albumi a ajattelee kokopitkänä, on kyseessä ehkä hieman keskinkertainen ja kaikkiin puoliinsa hiontaa kaipaava albumi, mutta jos levytystä ajattelee puolestaan työn ja tuskan tuloksena syntyneenä promootioalbumina tai demona, luulisi yhtyeen pikkuhiljaa kelpaavan jollekin lafkalle. Jos sävellyskynän yhdistäisi nimittäin väriltään hieman omaperäisempään musteeseen ja yhdistäisi tähän vielä jonkin levy-yhtiön tarjoileman varallisuuden studioajan ja tuotannon suhteen, voi Dark Floodin tulevaisuus olla hyvinkin aurinkoinen. Jo tällaisenaankin Still Liberty on monin paikoin napakka albumi, jota kuunnellessa voi keskittyä varsinkin maittaviin yksityiskohtiin, joiden toivoisi leviävän vielä koko albumin mitalle.

+ Yksilöiden ja yksityiskohtien tasolla hyvinkin maittavaa
+ Kitara- ja kosketinmelodiat tuovat albumille jopa tunnelmaa
+ Perusasiat ovat kasassa kohtalaisen hyvällä mallilla


- Hieman demomainen soundimaailma ei tee oikeutta musiikille
- Vokalisointeja voisi nostaa vielä paria astetta paremmiksi
- Jää tällaisenaan väkisinkin parempiensa varjoon


3 / 5

Aki Nuopponen